Asunnossani haisee popcorn!!

Kallio on, totta kai, Helsingin tapahtumarikkain, trendikkäin ja surullisen kuuluisin kaupunginosa. Baareja löytyy kymmeniä, pizza-ravintoloita satoja ja "hieronta"liikkeitä ainakin saman verran. Yleisesti ottaen liikkellä oleva väestö koostuu nuorista, nuoren mielisistä sekä B-luokan juhlakansasta ja he kaikki liikkuvat aina porukassa. Siis aina. Paitsi ehkä päivisin, mutta Kallio herääkin henkiin kunnolla vasta auringonlaskun jälkeen.

So, welcome to my neighborhood.

Ennen Kallioon muuttoa olin vielä siveä. Ajatus kiinnosti minua kielletyn fantasian tavoin, kaukaisena unena. Tällä kertaa realismi iski ja heräsin unestani 26 neliön likaisessa yksiössä pornokauppaa vastapäätä ratikoiden kolistellessa ohi. Kaupassa käynti sujui ongelmitta ilman ventovieraiden ahdistelua , baariin lähteminen ei. Silti en oikeasti haluaisi täältä pois. Kämppäni olen ajat sitten siivonnut, kuurannut ja kiillottanut kynsilakanpoistoaineella mieleisekseni, ratikoiden meluun tottunut ja - no, ei se kauppa sieltä minnekään lähde, mutta tekeepähän kadusta persoonallisen.

Naapurit ovat oma lukunsa. Kaltaiselleni uteliaalle ja kokemuksia kaipaavalle persoonalle he tarjoavat hyvää ilmaista viihdettä. (Tietämättömille tiedoksi, että tiet ovat juuri sopivasti tarpeeksi kapeita siihen, että toiseen taloon näkee mukavasti ilman kiikareita.) Näimpä olen monetkin yksinäiset ja tylsän puoleiset illat viettänyt ikkunassa tirkistelemässä. Varsinaisia kulturellisia nautintoja ei harrastukseni suo, mutta kuluupahan aikani rattoisasti.

Tällä hetkellä... Minua melkein vastapäätä asuu mies, jonka suuria nautintoja on sulkea itsensä pimeään huoneeseen ainoana valonlähteenään televisio. Huone kirkastuu sekunneiksi eri neon sävyissä, miehen asento vaihtuu... Hitaasti hän nousee, riisuutuu ja...

Seuraava ikkuna!

Näköjään joku muukin tekee samaa kuin minä. Nimittäin kurkkii kaihdinten raosta. Sielunsisar! Tai veli tai joku.

Ja täällä tosiaan on popcornmainen tuoksahdus. En edes arvaile sen lähdettä.

Hmm... Minun tosiaan piti kertoa viikonloppusuunnitelmista!

Tänä viikonloppuna järjestetään Koskenrannassa hyvinvointimessut. Sisäänpääsy vaivaiset 5€ ja ohjelmassa kaikkea tarot-ennustuksista luomubotoxiin. Sinne.
Lisäksi alkaa olla viimeiset hetket vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Kutsut puutarhassa -näyttelyssä. En itse ymmärrä kasveista mitään, mutta menen sinne kuitenkin napsimaan laittomia kuvia, nyökyttelemään älykkäästi ja kirjoittamaan nimeni vieraskirjaan.

http://www.fmnh.helsinki.fi/nayttelyt/ktp/ajankohtaista/index.htm

Ilmainen ja konkreettinen vinkki: Kun olet näyttelyssä, tapahtumassa tai kutsuilla, kirjoita vieraskirjaan ylistävä kommentti ja jätä nimesi ja osoitteesi! Seuraavaan tapahtumaan saat henkilökohtaisen kutsun:)

Tällä viikolla on aika hiljaiset suunnitelmat töiden vuoksi. Mutta ensi viikolla sitten repäistään!

Mukavaa yötä.

Ensimmäinen isku

Hyviin tapoihin kuuluu aina esitellä itsensä. Olen 19-vuotias, yksinasuva sinkkunainen Helsingistä. Enempää teidän ei tarvitse minusta vielä tietääkään, kaikki muu selviää aikanaan.

Blogini on tarkoitus olla minulle ilmaista terapiaa ja samalla johdatus Helsingin kulttuurielämään. Siihen edulliseen puoleen. Mitä kaikkea Helsinki voi tarjota? Itse rakastan intohimoisesti teatteria, oopperaa, konsertteja... Kaikkea, mitä kutsutaan taitteeksi. Pienoisista talouskatastrofeista johtuen ei minulla kuitenkaan ole kovinkaan usein mahdollisuutta nauttia niistä kaikkein kalleimmista ja eniten esillä olevista huveista. Siksi joudunkin etsimään halvempia -ilmaisia- keinoja päästä käsiksi taiteelliseen tarjontaan. Aina, kun keksin, koen, löydän tai suunnittelen jotain uutta, kerron sen heti täällä. Saatte suunnattomasti vinkkejä eri tapahtumiin sekä arvosteluja niistä, joista minulla on itselläni omakohtaista kokemusta.

Käsittelen blogissani myös muita asioita. Tulen pohtimaan elämää, valittamaan, kauhistelemaan, olemaan innoissani ja pelkäämään. Tuskinpa vältytte miltään...

Kuviakin tulen lisäilemään heti, kun joku ostaa uudet patterit siihen pahuksen digikameraan. Koin tänään muuten aivan mielettömän nolon hetken, kun jouduin soittamaan ystävälleni ja kysymään häneltä, kuinka voisin ladata kameran ja lopulta Suuren akkukeskustelun jälkeen älysinkin sen nykyajan ihmeen toimivan vielä Voltan patsailla. Oikeastaan olin vähän pettynyt. Mikä teknologiafirma muka luottaa vieläkin viime vuosituhannen massiivisaastuttajaan?

Nöyrimmät esittelyni ovat ohitse. Ensi kerralla pääsemme jo asiaan ja kerron, mitä kalenteristani löytyy ensi viikonlopun kohdalta! Lukemisiin, rakkaat^^