Kävin tässä eräänä päivänä katsomassa elokuvan Coco Chanel & Igor Stravinsky. Mitä voisin sanoa siitä? Että rakenteeltaan elokuva ei ollut kovin kummoinen? Ei se ollut. Musiikki oli jotain ylimaallista? Se oli Stravinsky:a. Puvut olivat upeita? Chanel yleensä on... Päällimmäinen tunne oli silti jotain vallan muuta. Minua suoraan sanoen järkytti, millaisena juonittelevana kyykäärmeenä Coco Chanel kuvattiin. Suoranaisena tunteettomana syöjättärenä, jolla silti oli tunteet. Hui. Kova ihminen, kova.
Juuh, ei siitä sen enempää...
Mutta odotan innolla Audrey Tautou:n versiota uudessa Coco avant Chanel -elokuvassa. Josko olisi hieman pehmeämpi...
Asiasta kukkaruukkuun, Helsingin Ateneumin taidemuseossa on parhaillaan suuri Picasso -näyttely. Aion sen käydä sunnuntaina katsastamassa ja tulla sen sitten tänne arvioimaan. En kerro vielä omia mielipiteitäni, mutta sen verran sanottakoon, etten ole mikään suuri kubismin ystävä... Päämääräni on kuitenkin tulla yllätetyksi ja muuttaa mielipiteitäni sekä taidesuunnasta että Picassosta itsestään. Avoimin mielin ja silleen...
Projekti käynnissä edelleen. Viime lauantai taisi kyllä hieman aiheuttaa ongelmia toteutuksessa, koska jouduin puetuksi dirndl:iin ja näytin siinä suoraan sanoen naurettavalta. Ikävä kyllä olin silloin ihmisten ilmoilla ja mr. X saattoi todeta minut hassahtaneeksi... Mitäpä siitä. Osoitan, että olen vain pahuksen paksunahkainen ja huumorintajuinen ja jotain muuta yhtä säkenöivää ja homma pyörii jatkossakin.
Näin lyhyt postaus tällä kertaa, mutta ehkäpä uutta juttua jo lauantaina!
torstai 24. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Flirttiä työpaikalla
Niin siinä sitten kävi, että minut kutsuttiin tänään töihin. Arvelen, että The Secret alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa, koska toivoin universumilta lisää fyrkkaa ja mikäänhän ei ole duunarille niin mahtavaa kuin sunnuntailisät. Lisäksi päädyin samaan vuoroon erään mahdottoman ärsyttävän mr. X:n kanssa, jonka nimesin koekaniinikseni viime postauksessa...
Mr. X on oikeasti äärimmäisen aivoon ottava henkilö. Sen lisäksi, että hän on olevinaan kaikkia muita parempi niin vapaalla kuin töissäkin, on hänellä varsin epämiellyttävä tapa matkia muiden ihmisten puhetyyliä ja ääntä. Itselläni ei ole suinkaan mikään matalin ääni maailmassa, ja koska joudun useinkin työskennellessäni korottamaan ääntäni, jotta ihmiset huomaisivat olemassa oloni kaiken muun hälinän keskeltä, kimenee se välillä falsettiin asti. Voitte siis uskoa, miltä kuulostaa, kun aikuinen mies kimentää samalla lailla ääntään ja pyrkii tavoittelemaan heleää lausuntaani ja selkeästi tekemään minusta pilkkaa. Ärsyttää, ärsyttää ÄRSYTTÄÄÄÄ!!!
Silti valitsin juuri hänet projektini targetiksi. Muistutukseksi kaikille, yritän saada hänet ihastumaan itseeni käyttämällä pelkästään ajatussignaaleja. Varmaan ihmettelette, mitä haluan sellaisesta ääliöstä? Voi kuulkaa. Olen niin mahdottoman itseriittoinen, että tahdon saada hänet hieman kärsimään. Jos suunnitelmani onnistuu, se paskiainen maistaa omaa lääkettään... *hih hih*
Olen minäkin aika kamala.
Mutta mihin jäinkään? Kyllä. Tänään töissä saatoin huomata pieniä katseita mr. X:n suunnalta ja hän käyttäytyi hämmentävän vähän ärsyttävästi. Eikun lisää vettä myllyyn. Pälpätin innostuneesti kaikkien muiden työntekijöiden kanssa, kerroin suureen ääneen faktoja itsestäni, jotta mr. X kuulisi ja vilkuilin häntä sopivan välinpitämättömästi, mutta varsin usein. Toimi. Hommahan on vielä aivan alkutekijöissään, mutta tästä se lähtee. Ja pelkän ajatuksen voimalla! Miettikää.
Juttu on kyllä niin, ettei työkavereihin pidä oikeasti sekaantua. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos ei toimi, joku pettyy, kiusaantuu ja nolostuu ja työvuoroista tulee jatkuvaa piinaa. Jos taas onnistuu, niin on jatkuvasti tekemisissä kumppaninsa kanssa, jolloin toinen alkaa väistämättä jossain vaiheessa ärsyttää tai sitten tilannetta seuraa kyttäysefekti. Ei. Pelkkää flirttiä. Ei muuta.
Kerron lisää taas sitten, kun homma edistyy...
Muuten elämäni on tällä hetkellä hyvin työvoittoista. Rahantuloa ei voi estää^^ Eikä myöskään stressiä, väsymystä ja pandasilmiä. Naisen elämää...
http://www.youtube.com/watch?v=Z0mdzV4OtmQ&feature=channel_page
Pakko jakaa... Muse, Muse, Muse...
Tykkään.
Mr. X on oikeasti äärimmäisen aivoon ottava henkilö. Sen lisäksi, että hän on olevinaan kaikkia muita parempi niin vapaalla kuin töissäkin, on hänellä varsin epämiellyttävä tapa matkia muiden ihmisten puhetyyliä ja ääntä. Itselläni ei ole suinkaan mikään matalin ääni maailmassa, ja koska joudun useinkin työskennellessäni korottamaan ääntäni, jotta ihmiset huomaisivat olemassa oloni kaiken muun hälinän keskeltä, kimenee se välillä falsettiin asti. Voitte siis uskoa, miltä kuulostaa, kun aikuinen mies kimentää samalla lailla ääntään ja pyrkii tavoittelemaan heleää lausuntaani ja selkeästi tekemään minusta pilkkaa. Ärsyttää, ärsyttää ÄRSYTTÄÄÄÄ!!!
Silti valitsin juuri hänet projektini targetiksi. Muistutukseksi kaikille, yritän saada hänet ihastumaan itseeni käyttämällä pelkästään ajatussignaaleja. Varmaan ihmettelette, mitä haluan sellaisesta ääliöstä? Voi kuulkaa. Olen niin mahdottoman itseriittoinen, että tahdon saada hänet hieman kärsimään. Jos suunnitelmani onnistuu, se paskiainen maistaa omaa lääkettään... *hih hih*
Olen minäkin aika kamala.
Mutta mihin jäinkään? Kyllä. Tänään töissä saatoin huomata pieniä katseita mr. X:n suunnalta ja hän käyttäytyi hämmentävän vähän ärsyttävästi. Eikun lisää vettä myllyyn. Pälpätin innostuneesti kaikkien muiden työntekijöiden kanssa, kerroin suureen ääneen faktoja itsestäni, jotta mr. X kuulisi ja vilkuilin häntä sopivan välinpitämättömästi, mutta varsin usein. Toimi. Hommahan on vielä aivan alkutekijöissään, mutta tästä se lähtee. Ja pelkän ajatuksen voimalla! Miettikää.
Juttu on kyllä niin, ettei työkavereihin pidä oikeasti sekaantua. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Jos ei toimi, joku pettyy, kiusaantuu ja nolostuu ja työvuoroista tulee jatkuvaa piinaa. Jos taas onnistuu, niin on jatkuvasti tekemisissä kumppaninsa kanssa, jolloin toinen alkaa väistämättä jossain vaiheessa ärsyttää tai sitten tilannetta seuraa kyttäysefekti. Ei. Pelkkää flirttiä. Ei muuta.
Kerron lisää taas sitten, kun homma edistyy...
Muuten elämäni on tällä hetkellä hyvin työvoittoista. Rahantuloa ei voi estää^^ Eikä myöskään stressiä, väsymystä ja pandasilmiä. Naisen elämää...
http://www.youtube.com/watch?v=Z0mdzV4OtmQ&feature=channel_page
Pakko jakaa... Muse, Muse, Muse...
Tykkään.
torstai 10. syyskuuta 2009
Cherry Cherry, Boom Boom
Pikakatsaus haasteeseeni. Toistaiseksi täysin vailla tuloksia, mutta kuulemma näin pian ei mitään pidä odotaakaan ja ensimmäinen viikko on kärsimyskynnys, jonka aikana selkärangattomat surkimukset vajoavat takaisin masentavaan, epäonnistumisia ja negatiivisia ajatuksia täynnä olevaan elämäänsä.
Aion siis vielä jatkaa uskomista, toivomista ja -mikäs se viimeinen oli- tuntemista.
Pitäisiköhän minun ottaa joku kohde. Siis target. Tiedänkin juuri sopivan koekaniinin. Hurmaan hänet ja ihan pelkällä ajatuksen voimalla!! Siinä nähdään, kuinka Vetovoiman laki toimii. Kyllä.
Okei. Haluan, että **** alkaa tuntea minua kohtaan aivan hillintöntä himoa ja ihastusta! Uskon sen mahdollisuuteen, koska olen ihana, kaunis ja äärimmäisen ihastuttava persoona, johon on totta kai helppo ihastua! Tunnen, kuinka prosessi käynnistyy ja universumi vastaa toiveeseeni...
Ja sitten odotetaan. Taas.
Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä varaamassa liput teatteriin. Pääsisi silloin tämäkin blogi jaloilleen ja alkuperäiseen tarkoitukseensa. Töiden vuoksi on ollut hieman hiljaista menopuolella...
Kyllähän minä siis olen ulkona käynyt, mutta juuri mitään kerrottavaa ei ole. Viime torstainakin, kun oli se suuri ilotulitusilta, lähdin räiskeitä katsomaan, mutten sitten loppujen lopuksi nähnyt yhtään saamarin rakettia, koska pääsimme vain Espalle asti istumaan siideritölkkien kanssa ja tuijottamaan lamaantuneena sateen tahrimaa hiekkatietä.
Mahtavaa. Tai oikeastaan aika surullista.
Postailen taas, kun aivoni kehittävät jotain rakentavaa....
Aion siis vielä jatkaa uskomista, toivomista ja -mikäs se viimeinen oli- tuntemista.
Pitäisiköhän minun ottaa joku kohde. Siis target. Tiedänkin juuri sopivan koekaniinin. Hurmaan hänet ja ihan pelkällä ajatuksen voimalla!! Siinä nähdään, kuinka Vetovoiman laki toimii. Kyllä.
Okei. Haluan, että **** alkaa tuntea minua kohtaan aivan hillintöntä himoa ja ihastusta! Uskon sen mahdollisuuteen, koska olen ihana, kaunis ja äärimmäisen ihastuttava persoona, johon on totta kai helppo ihastua! Tunnen, kuinka prosessi käynnistyy ja universumi vastaa toiveeseeni...
Ja sitten odotetaan. Taas.
Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä varaamassa liput teatteriin. Pääsisi silloin tämäkin blogi jaloilleen ja alkuperäiseen tarkoitukseensa. Töiden vuoksi on ollut hieman hiljaista menopuolella...
Kyllähän minä siis olen ulkona käynyt, mutta juuri mitään kerrottavaa ei ole. Viime torstainakin, kun oli se suuri ilotulitusilta, lähdin räiskeitä katsomaan, mutten sitten loppujen lopuksi nähnyt yhtään saamarin rakettia, koska pääsimme vain Espalle asti istumaan siideritölkkien kanssa ja tuijottamaan lamaantuneena sateen tahrimaa hiekkatietä.
Mahtavaa. Tai oikeastaan aika surullista.
Postailen taas, kun aivoni kehittävät jotain rakentavaa....
tiistai 8. syyskuuta 2009
The Secret
Nyt se tapahtui. Sorruin mainokseen ja maksoin siitä kovan hinnan. Naisellinen uteliaisuuteni vei voiton järjen käytöltä; halusin tietää Salaisuuden...
The Secret - Salaisuus on amerikkalainen elämäntaitoelokuva, joka paljastaa vuosituhansia massoilta piilossa pidetyn teorian Vetovoiman laista. Tiivistettynä Vetovoiman laki on seuraavanlainen:
1. Sinä itse ohjailet elämääsi ajatuksillasi.
2. Ajatukset lähettävät signaalin universumille, joka toteuttaa kaiken, minkä ajattelet. Toisin sanoen sinä olet magneetti ja vedät puoleesi tapahtumia, jotka olet itse ennalta käsin määritellyt.
3. Jos haluat jotain hyvää ja mahtavaa elämääsi, on sinun keskitettävä energiasi sen ajattelemiseen, toivomiseen ja tuntemiseen.
Eli kaiken voi ratkaista ajattelemalla positiivisesti ja karttelemalla epämiellyttäviä pohdintoja ja tekoja. Hitto, kun uutta. Eli siis ei. Mutta täytyy myöntää, että videon katseltuani oloni oli taivaallinen, häkeltynyt ja äärimmäisen innostunut. Olin juuri tuhlannut elämäni parhaat 24.90€ ja saanut vastineeksi jotain täydellistä, ihanaa ja maailmaa muuttavaa. Kaiken lisäksi uskoin sokeasti kaiken, minkä amerikkalaiset filosofit ruudulla kertoivat. Mutta miksei se voisi olla niin yksinkertaista? Minä toivon jotain oikein hartaasti, uskon saavuttavani sen ja TUNNEN jo saaneni kaiken ja sitten MÄSH!!!! Mission impossible suoritettu.
Ilmeisesti kaikkein onnellisimmat ihmiset maailmassa käyttävät Vetovoiman lakia jatkuvasti. Heillä on koko ajan projekti päällä: Minä haluan sitä, haluan tätä. Ja puf vain, täydellinen elämä.
Okei. En yksikertaisesti voi olla testaamatta teoriaa. Heitänkin siis universumille haasteen: Jos olen jouluun mennessä (kannattaa asettaa aikarajoja tai hyvät asiat jäävät aina tulevaisuuteen) saavuttanut kaiken haluamani, seuraan Vetovoiman lakia uskollisesti niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Vetovoiman laki on jaettu kolmeen vaiheeseen: Pyytämiseen, uskomiseen ja vastaanottamiseen. Ensin täytyy kuitenkin kiittää kaikesta siitä, mitä jo on...
Olen kiitollinen terveydestäni, nuoruudestani, ihanasta perheestäni, kaikista ystävistäni ja hitonmoisesta suloudestani.
No niin, tehty...
Seuraavaksi täytyy pyytää.
Minä haluan...
Päästä toivomaani opiskelupaikkaan.
Kokea romanssin. Kyllä, haluan poikaystävän. Treffit. Lahjoja. Jonkun, joka hemmottelee minua. Ja ennen joulua.
Sitten uskotaan.... Suljen silmäni ja kuvittelen kaiken, minkä haluan....
Ja sitten odotetaan.
Kerron kyllä, kuinka kävi!
Jos joku haluaa osallistua tähän haasteeseen ja ottaa selvää toteutuvatko omat tavoitteet jouluksi, niin mukaan vain.
http://www.thesecret.tv/index.html
The Secret - Salaisuus on amerikkalainen elämäntaitoelokuva, joka paljastaa vuosituhansia massoilta piilossa pidetyn teorian Vetovoiman laista. Tiivistettynä Vetovoiman laki on seuraavanlainen:
1. Sinä itse ohjailet elämääsi ajatuksillasi.
2. Ajatukset lähettävät signaalin universumille, joka toteuttaa kaiken, minkä ajattelet. Toisin sanoen sinä olet magneetti ja vedät puoleesi tapahtumia, jotka olet itse ennalta käsin määritellyt.
3. Jos haluat jotain hyvää ja mahtavaa elämääsi, on sinun keskitettävä energiasi sen ajattelemiseen, toivomiseen ja tuntemiseen.
Eli kaiken voi ratkaista ajattelemalla positiivisesti ja karttelemalla epämiellyttäviä pohdintoja ja tekoja. Hitto, kun uutta. Eli siis ei. Mutta täytyy myöntää, että videon katseltuani oloni oli taivaallinen, häkeltynyt ja äärimmäisen innostunut. Olin juuri tuhlannut elämäni parhaat 24.90€ ja saanut vastineeksi jotain täydellistä, ihanaa ja maailmaa muuttavaa. Kaiken lisäksi uskoin sokeasti kaiken, minkä amerikkalaiset filosofit ruudulla kertoivat. Mutta miksei se voisi olla niin yksinkertaista? Minä toivon jotain oikein hartaasti, uskon saavuttavani sen ja TUNNEN jo saaneni kaiken ja sitten MÄSH!!!! Mission impossible suoritettu.
Ilmeisesti kaikkein onnellisimmat ihmiset maailmassa käyttävät Vetovoiman lakia jatkuvasti. Heillä on koko ajan projekti päällä: Minä haluan sitä, haluan tätä. Ja puf vain, täydellinen elämä.
Okei. En yksikertaisesti voi olla testaamatta teoriaa. Heitänkin siis universumille haasteen: Jos olen jouluun mennessä (kannattaa asettaa aikarajoja tai hyvät asiat jäävät aina tulevaisuuteen) saavuttanut kaiken haluamani, seuraan Vetovoiman lakia uskollisesti niin kauan kuin minussa henki pihisee.
Vetovoiman laki on jaettu kolmeen vaiheeseen: Pyytämiseen, uskomiseen ja vastaanottamiseen. Ensin täytyy kuitenkin kiittää kaikesta siitä, mitä jo on...
Olen kiitollinen terveydestäni, nuoruudestani, ihanasta perheestäni, kaikista ystävistäni ja hitonmoisesta suloudestani.
No niin, tehty...
Seuraavaksi täytyy pyytää.
Minä haluan...
Päästä toivomaani opiskelupaikkaan.
Kokea romanssin. Kyllä, haluan poikaystävän. Treffit. Lahjoja. Jonkun, joka hemmottelee minua. Ja ennen joulua.
Sitten uskotaan.... Suljen silmäni ja kuvittelen kaiken, minkä haluan....
Ja sitten odotetaan.
Kerron kyllä, kuinka kävi!
Jos joku haluaa osallistua tähän haasteeseen ja ottaa selvää toteutuvatko omat tavoitteet jouluksi, niin mukaan vain.
http://www.thesecret.tv/index.html
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Asunnossani haisee popcorn!!
Kallio on, totta kai, Helsingin tapahtumarikkain, trendikkäin ja surullisen kuuluisin kaupunginosa. Baareja löytyy kymmeniä, pizza-ravintoloita satoja ja "hieronta"liikkeitä ainakin saman verran. Yleisesti ottaen liikkellä oleva väestö koostuu nuorista, nuoren mielisistä sekä B-luokan juhlakansasta ja he kaikki liikkuvat aina porukassa. Siis aina. Paitsi ehkä päivisin, mutta Kallio herääkin henkiin kunnolla vasta auringonlaskun jälkeen.
So, welcome to my neighborhood.
Ennen Kallioon muuttoa olin vielä siveä. Ajatus kiinnosti minua kielletyn fantasian tavoin, kaukaisena unena. Tällä kertaa realismi iski ja heräsin unestani 26 neliön likaisessa yksiössä pornokauppaa vastapäätä ratikoiden kolistellessa ohi. Kaupassa käynti sujui ongelmitta ilman ventovieraiden ahdistelua , baariin lähteminen ei. Silti en oikeasti haluaisi täältä pois. Kämppäni olen ajat sitten siivonnut, kuurannut ja kiillottanut kynsilakanpoistoaineella mieleisekseni, ratikoiden meluun tottunut ja - no, ei se kauppa sieltä minnekään lähde, mutta tekeepähän kadusta persoonallisen.
Naapurit ovat oma lukunsa. Kaltaiselleni uteliaalle ja kokemuksia kaipaavalle persoonalle he tarjoavat hyvää ilmaista viihdettä. (Tietämättömille tiedoksi, että tiet ovat juuri sopivasti tarpeeksi kapeita siihen, että toiseen taloon näkee mukavasti ilman kiikareita.) Näimpä olen monetkin yksinäiset ja tylsän puoleiset illat viettänyt ikkunassa tirkistelemässä. Varsinaisia kulturellisia nautintoja ei harrastukseni suo, mutta kuluupahan aikani rattoisasti.
Tällä hetkellä... Minua melkein vastapäätä asuu mies, jonka suuria nautintoja on sulkea itsensä pimeään huoneeseen ainoana valonlähteenään televisio. Huone kirkastuu sekunneiksi eri neon sävyissä, miehen asento vaihtuu... Hitaasti hän nousee, riisuutuu ja...
Seuraava ikkuna!
Näköjään joku muukin tekee samaa kuin minä. Nimittäin kurkkii kaihdinten raosta. Sielunsisar! Tai veli tai joku.
Ja täällä tosiaan on popcornmainen tuoksahdus. En edes arvaile sen lähdettä.
Hmm... Minun tosiaan piti kertoa viikonloppusuunnitelmista!
Tänä viikonloppuna järjestetään Koskenrannassa hyvinvointimessut. Sisäänpääsy vaivaiset 5€ ja ohjelmassa kaikkea tarot-ennustuksista luomubotoxiin. Sinne.
Lisäksi alkaa olla viimeiset hetket vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Kutsut puutarhassa -näyttelyssä. En itse ymmärrä kasveista mitään, mutta menen sinne kuitenkin napsimaan laittomia kuvia, nyökyttelemään älykkäästi ja kirjoittamaan nimeni vieraskirjaan.
http://www.fmnh.helsinki.fi/nayttelyt/ktp/ajankohtaista/index.htm
Ilmainen ja konkreettinen vinkki: Kun olet näyttelyssä, tapahtumassa tai kutsuilla, kirjoita vieraskirjaan ylistävä kommentti ja jätä nimesi ja osoitteesi! Seuraavaan tapahtumaan saat henkilökohtaisen kutsun:)
Tällä viikolla on aika hiljaiset suunnitelmat töiden vuoksi. Mutta ensi viikolla sitten repäistään!
Mukavaa yötä.
So, welcome to my neighborhood.
Ennen Kallioon muuttoa olin vielä siveä. Ajatus kiinnosti minua kielletyn fantasian tavoin, kaukaisena unena. Tällä kertaa realismi iski ja heräsin unestani 26 neliön likaisessa yksiössä pornokauppaa vastapäätä ratikoiden kolistellessa ohi. Kaupassa käynti sujui ongelmitta ilman ventovieraiden ahdistelua , baariin lähteminen ei. Silti en oikeasti haluaisi täältä pois. Kämppäni olen ajat sitten siivonnut, kuurannut ja kiillottanut kynsilakanpoistoaineella mieleisekseni, ratikoiden meluun tottunut ja - no, ei se kauppa sieltä minnekään lähde, mutta tekeepähän kadusta persoonallisen.
Naapurit ovat oma lukunsa. Kaltaiselleni uteliaalle ja kokemuksia kaipaavalle persoonalle he tarjoavat hyvää ilmaista viihdettä. (Tietämättömille tiedoksi, että tiet ovat juuri sopivasti tarpeeksi kapeita siihen, että toiseen taloon näkee mukavasti ilman kiikareita.) Näimpä olen monetkin yksinäiset ja tylsän puoleiset illat viettänyt ikkunassa tirkistelemässä. Varsinaisia kulturellisia nautintoja ei harrastukseni suo, mutta kuluupahan aikani rattoisasti.
Tällä hetkellä... Minua melkein vastapäätä asuu mies, jonka suuria nautintoja on sulkea itsensä pimeään huoneeseen ainoana valonlähteenään televisio. Huone kirkastuu sekunneiksi eri neon sävyissä, miehen asento vaihtuu... Hitaasti hän nousee, riisuutuu ja...
Seuraava ikkuna!
Näköjään joku muukin tekee samaa kuin minä. Nimittäin kurkkii kaihdinten raosta. Sielunsisar! Tai veli tai joku.
Ja täällä tosiaan on popcornmainen tuoksahdus. En edes arvaile sen lähdettä.
Hmm... Minun tosiaan piti kertoa viikonloppusuunnitelmista!
Tänä viikonloppuna järjestetään Koskenrannassa hyvinvointimessut. Sisäänpääsy vaivaiset 5€ ja ohjelmassa kaikkea tarot-ennustuksista luomubotoxiin. Sinne.
Lisäksi alkaa olla viimeiset hetket vierailla Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan Kutsut puutarhassa -näyttelyssä. En itse ymmärrä kasveista mitään, mutta menen sinne kuitenkin napsimaan laittomia kuvia, nyökyttelemään älykkäästi ja kirjoittamaan nimeni vieraskirjaan.
http://www.fmnh.helsinki.fi/nayttelyt/ktp/ajankohtaista/index.htm
Ilmainen ja konkreettinen vinkki: Kun olet näyttelyssä, tapahtumassa tai kutsuilla, kirjoita vieraskirjaan ylistävä kommentti ja jätä nimesi ja osoitteesi! Seuraavaan tapahtumaan saat henkilökohtaisen kutsun:)
Tällä viikolla on aika hiljaiset suunnitelmat töiden vuoksi. Mutta ensi viikolla sitten repäistään!
Mukavaa yötä.
maanantai 24. elokuuta 2009
Ensimmäinen isku
Hyviin tapoihin kuuluu aina esitellä itsensä. Olen 19-vuotias, yksinasuva sinkkunainen Helsingistä. Enempää teidän ei tarvitse minusta vielä tietääkään, kaikki muu selviää aikanaan.
Blogini on tarkoitus olla minulle ilmaista terapiaa ja samalla johdatus Helsingin kulttuurielämään. Siihen edulliseen puoleen. Mitä kaikkea Helsinki voi tarjota? Itse rakastan intohimoisesti teatteria, oopperaa, konsertteja... Kaikkea, mitä kutsutaan taitteeksi. Pienoisista talouskatastrofeista johtuen ei minulla kuitenkaan ole kovinkaan usein mahdollisuutta nauttia niistä kaikkein kalleimmista ja eniten esillä olevista huveista. Siksi joudunkin etsimään halvempia -ilmaisia- keinoja päästä käsiksi taiteelliseen tarjontaan. Aina, kun keksin, koen, löydän tai suunnittelen jotain uutta, kerron sen heti täällä. Saatte suunnattomasti vinkkejä eri tapahtumiin sekä arvosteluja niistä, joista minulla on itselläni omakohtaista kokemusta.
Käsittelen blogissani myös muita asioita. Tulen pohtimaan elämää, valittamaan, kauhistelemaan, olemaan innoissani ja pelkäämään. Tuskinpa vältytte miltään...
Kuviakin tulen lisäilemään heti, kun joku ostaa uudet patterit siihen pahuksen digikameraan. Koin tänään muuten aivan mielettömän nolon hetken, kun jouduin soittamaan ystävälleni ja kysymään häneltä, kuinka voisin ladata kameran ja lopulta Suuren akkukeskustelun jälkeen älysinkin sen nykyajan ihmeen toimivan vielä Voltan patsailla. Oikeastaan olin vähän pettynyt. Mikä teknologiafirma muka luottaa vieläkin viime vuosituhannen massiivisaastuttajaan?
Nöyrimmät esittelyni ovat ohitse. Ensi kerralla pääsemme jo asiaan ja kerron, mitä kalenteristani löytyy ensi viikonlopun kohdalta! Lukemisiin, rakkaat^^
Blogini on tarkoitus olla minulle ilmaista terapiaa ja samalla johdatus Helsingin kulttuurielämään. Siihen edulliseen puoleen. Mitä kaikkea Helsinki voi tarjota? Itse rakastan intohimoisesti teatteria, oopperaa, konsertteja... Kaikkea, mitä kutsutaan taitteeksi. Pienoisista talouskatastrofeista johtuen ei minulla kuitenkaan ole kovinkaan usein mahdollisuutta nauttia niistä kaikkein kalleimmista ja eniten esillä olevista huveista. Siksi joudunkin etsimään halvempia -ilmaisia- keinoja päästä käsiksi taiteelliseen tarjontaan. Aina, kun keksin, koen, löydän tai suunnittelen jotain uutta, kerron sen heti täällä. Saatte suunnattomasti vinkkejä eri tapahtumiin sekä arvosteluja niistä, joista minulla on itselläni omakohtaista kokemusta.
Käsittelen blogissani myös muita asioita. Tulen pohtimaan elämää, valittamaan, kauhistelemaan, olemaan innoissani ja pelkäämään. Tuskinpa vältytte miltään...
Kuviakin tulen lisäilemään heti, kun joku ostaa uudet patterit siihen pahuksen digikameraan. Koin tänään muuten aivan mielettömän nolon hetken, kun jouduin soittamaan ystävälleni ja kysymään häneltä, kuinka voisin ladata kameran ja lopulta Suuren akkukeskustelun jälkeen älysinkin sen nykyajan ihmeen toimivan vielä Voltan patsailla. Oikeastaan olin vähän pettynyt. Mikä teknologiafirma muka luottaa vieläkin viime vuosituhannen massiivisaastuttajaan?
Nöyrimmät esittelyni ovat ohitse. Ensi kerralla pääsemme jo asiaan ja kerron, mitä kalenteristani löytyy ensi viikonlopun kohdalta! Lukemisiin, rakkaat^^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)