Häivähdyksiä

Kävin tässä eräänä päivänä katsomassa elokuvan Coco Chanel & Igor Stravinsky. Mitä voisin sanoa siitä? Että rakenteeltaan elokuva ei ollut kovin kummoinen? Ei se ollut. Musiikki oli jotain ylimaallista? Se oli Stravinsky:a. Puvut olivat upeita? Chanel yleensä on... Päällimmäinen tunne oli silti jotain vallan muuta. Minua suoraan sanoen järkytti, millaisena juonittelevana kyykäärmeenä Coco Chanel kuvattiin. Suoranaisena tunteettomana syöjättärenä, jolla silti oli tunteet. Hui. Kova ihminen, kova.

Juuh, ei siitä sen enempää...

Mutta odotan innolla Audrey Tautou:n versiota uudessa Coco avant Chanel -elokuvassa. Josko olisi hieman pehmeämpi...

Asiasta kukkaruukkuun, Helsingin Ateneumin taidemuseossa on parhaillaan suuri Picasso -näyttely. Aion sen käydä sunnuntaina katsastamassa ja tulla sen sitten tänne arvioimaan. En kerro vielä omia mielipiteitäni, mutta sen verran sanottakoon, etten ole mikään suuri kubismin ystävä... Päämääräni on kuitenkin tulla yllätetyksi ja muuttaa mielipiteitäni sekä taidesuunnasta että Picassosta itsestään. Avoimin mielin ja silleen...

Projekti käynnissä edelleen. Viime lauantai taisi kyllä hieman aiheuttaa ongelmia toteutuksessa, koska jouduin puetuksi dirndl:iin ja näytin siinä suoraan sanoen naurettavalta. Ikävä kyllä olin silloin ihmisten ilmoilla ja mr. X saattoi todeta minut hassahtaneeksi... Mitäpä siitä. Osoitan, että olen vain pahuksen paksunahkainen ja huumorintajuinen ja jotain muuta yhtä säkenöivää ja homma pyörii jatkossakin.

Näin lyhyt postaus tällä kertaa, mutta ehkäpä uutta juttua jo lauantaina!